Kirjekavereista kuraattoriin

Yhden ihmisen tarina somettumisesta

Lähestyvän vuodenvaihteen kunniaksi pieni, omakohtainen tarina somettumisesta. Jotta nykyisyys saa hieman perspektiiviä, aloitetaan tarina kaukaiselta 1980-luvulta.

1980-luvulla maailma ei ollut digitaalinen eikä diginatiivista sukupolvesta ollut vielä tietoakaan. Ylellä säätietoja suomalaisille kertoi Erkki Nysten. Katso hulvaton tosivideo: Erkki Nysten ennustaa kylmää säätä. Sähköpostia tai nettiä ei ollut. Nuori koululainen, kuten minä, verkostoitui maailmalle kirjekavereiden kautta. Kirjekavereita hankittiin lehtien kirjeenvaihtopalstoilta tai esimerkiksi International Pen Friends –järjestön kautta täyttämällä paperinen liittymislomake. Vuosien kuluessa kirjeitä tipahteli postilaatikkoon Suomen lisäksi ainakin Englannista, Ranskasta, Unkarista, Sveitsistä, Algeriasta, Etelä-Afrikasta, Australiasta, Etelä-Koreasta, Filippiineiltä, Japanista, Yhdysvalloista ja Kanadasta. Lähes sydänystäväksi minulle muotoutui englantilainen ikätoverini Donna.

1990-luvulla, kun diginatiivien ensimmäiset vuosikerrat pitivät vanhempiaan hereillä, minusta tuli opiskelija, ja opiskelujen myötä käyttöön tuli sähköposti, tuo kirjepostin tappaja. Kirjeet kyllä sinnittelivät pitkään sähköpostin rinnalla, varsinkin kun esimerkiksi englantilainen Donna ei ymmärtänyt, mistä puhuin, kun ehdotin siirtymistä sähköpostin käyttöön kirjeenvaihdossa. Nettikin teki tuloaan. Käsittämätöntä, mutta muistan hyvin oman ensikokemukseni netin kanssa. Olin kesätöissä toimistohommissa kesällä 1996 ja hiljaisena hetkenä kaipasin ajankulua. Atlantassa olivat menossa kesäolympialaiset ja NBC:n nettisivuilta löytyi ajantasaista tietoa kisatuloksista. Tuntui huimalta päästä seuraamaan kisoja on-line oman aikataulun mukaan Netscapen kautta.

1990-luvulla sähköposti teki läpimurtonsa työelämässä ja elämässä muutenkin. Perinteiset kirjekaverit unohtuivat ja Donnakin katosi jonnekin. Vuosikymmen kului valtaosin ilman kännykkää, joten tapaamispaikat ja –ajat sovittiin tarkasti ennen kaupungille lähtöä. Kännykkä oli juppien vekotin ja bussissa kännykkään puhujia katsottiin pahasti. Ensimmäisen oman kännyni, taisi olla Nokia 3110, sain ensimmäisen vakityöpaikan myötä. Puhelimessa oli mustavalkoinen, pieni näyttö, eikä tietenkään kameraa, mutta aivan huippu matopeli ja akku kesti kevyesti lähes viikon. Nettiä käytettiin siellä, missä kone saatiin verkkoon, tai yhdistämällä kannettava kännykän hitaalla yhteydellä verkkoon.

2000-luvun alkupuolella ensimmäiset diginatiivit alkoivat saavuttaa teini-iän ja sosiaalinen media tehdä tuloaan. Ensimmäisenä nettiin ilmaantuivat blogit. Ensimmäisen bloggaajan kunnia voidaan antaa vaikkapa Justin Hallille. Ensimmäiset blogit olivat päiväkirjoja osana kotisivuja, sillä varsinaisia blogialustoja ei ollut. Blogger.com julkaistiin 1999. Blogien määrä on kasvanut hurjaa tahtia. Vuonna 1999 blogeja oli 23, vuonna 2006 jo 50 miljoonaa ja vuonna 2010 152 miljoonaa.

Facebook perustettiin vuonna 2004 ja se rantautui Suomeen vuosina 2007-2008. Ensimmäiseen blogijunaan en itse ollut ehtinyt mukaan, mutta Facebookiin rekisteröidyin jo 21.10.2007. Ensimmäistä tilapäivitystä kyllä panttasin vuoteen 2009 asti, mutta jo edellisenä vuonna Facebook oli osoittautunut mainioksi työkaluksi yläasteaikaisten luokkakaverien löytämisessä luokkakokousta varten. Hyvä apuväline siinä oli toki myös koulukaverit.com. Facebookin sivuvaikutuksena vapaa-ajan sähköpostit alkoivat vähentyä, kun viestit siirtyivät FB:n uumeniin. Jotkut lapsuuden ja nuoruuden kirjeystävistä ovat löytyneet uudestaan Facebookin kautta. Ihan joululahjalta tuntui, kun vanha kirjeystäväni Donna, joka nykyään asustelee Yhdysvaltain Seattlessa, löysi minut Facebookista.

2010-luvulla diginatiivit ovat kasvaneet täysi-ikäiseksi ja alkavat siirtyä tapoineen, taitoineen ja osaamisineen työelämään. Netti ja some-sovellukset ovat siirtyneet mobiililaitteisiin ja kulkevat kaikkialla mukana. Facebook alkaa olla ehkä jo hieman vanhanaikainen ja keski-ikäistynyt. Twitter, Youtube, Instagram, Pinterest ja Storify ovat syrjäyttäneet tai syrjäyttämässä sitä, ja uusia some-työkaluja ilmaantuu kuin sieniä sateella. Se, mikä niistä lyö voimalla läpi edes hetkeksi, jää tulevaisuuden näytettäväksi.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa tiedon määrän netissä ennustetaan tuplaantuvan aina 72 tunnin välein. Tietoa on siis tarjolla huimat määrät, mutta miten löytää ne itselle tärkeimmät ja parhaimmat? Avuksi tähän ovat tulossa ja tulleet mediakuraattorit. Kuin museon kuraattorikin taiteesta, mediakuraattori valitsee netin tietopaljoudesta parhaat palat, kultahippuset roskan seasta, arvottaa niitä omilla kommenteillaan, ja tarjoilee ne kuluttajalle sopivalla alustalla. Mediakuratoinnin alustoja on jo olemassa lukuisia. Enää tarvitsee löytää itselle parhaiten sopiva alusta ja kuraattori. Itseään kiinnostavia aiheita ja niiden kautta kuraattoreita voi etsiskellä esimerkiksi näistä: Scoop.it, Storify, Pearltrees, BagTheWeb.

Tämä somettuja aloittaa vuoden 2014 lupaamalla etsiä itselleen yhden tai muutaman mediakuraattorin. Mikä on sinun selviytymiskeinosi?

 

 

Jaa tämä artikkeli:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Google+:ssa Jaa Pintrestissä Jaa LinkedIn:issä
Julkaistu kohteessa Ihmiset, Trendit ja innovaatiot, Yleinen Merkitty:

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>