Nuori projektipäällikkö ihan finaalissa

Projektipäällikön vastuu on kuin istuisi miekoista valetulla valtaistuimella. Vaikutusvaltaa on, mutta istuin on ergonominen itsemurha. Rautaistuin palkitsee liian rentoa istujaa pistäen ja piikittäen. Hyvä työ kuitenkin palkitaan, enkä siitä syystä vaihtaisi päivääkään pois.

IPMA Young Crew:n ja Projektiyhdistyksen järjestämä ”Vuoden nuori projektipäällikkö 2014” finaali järjestetään 11.11.2014 projektipäivillä ja olen yksi kolmesta finalistista. Ennen finaalia analysoin tässä blogissa, miksi olen finaalissa ja miksi ketään kiinnostaa.

Ensimmäinen kertani projektipäällikkönä meni täysin puihin. Tulehdusherkän asiakassuhteen takia minulle peloteltiin kaikki se mitä asiakkaalle ei saa kertoa. Nuorena minä uskoin tämän, ja kuten voi arvata, totuus tulee aina joskus julki. Never again! Tulevissa projekteissa aion kertoa asiat suoraan ja keskittyä kertomaan kaikesta rehellisesti..

Kelataan eteenpäin pari vuotta ja minulta kysytään referenssiprojektia Vuoden Nuori Projektipäällikkö kisaan.

Ensinnäkin mietin projekteja, jotka ovat menneet hyvin. Niitä missä kustannukset ja aikataulut pitävät. Aika tylsää. Kaivoinkin tähän isoimman aseeni. Sen projektin. Se projekti mitä alkuvuonna toimistolla kirottiin. Se projekti mikä tulisi epäonnistumaan. Voi voi, pitäisikö sillekin tehdä jotain.

Jouduin jättämään vaihdokkina selkeimmän ja tuottoisimman projektin, minkä olen ikinä saattanut alkuun, kun liiketoimintapäällikkö sanoi: ”Meillä olisi tämmöinen projekti mihin tarvitaan juuri sinua.”

Eihän se ilman vahinkoja noussut syvyyksistä, mutta se nousi sittenkin. Päätöksillä, uusilla toimintatavoilla ja valttikortillani: yltiöpäisen raivokkaalla rehellisyydellä. Ensin oli kerrottava, että alkuperäinen aikataulu tulee ylittymään roimasti ja projekti epäonnistuu, ellei koko projektiorganisaatio tee korjausliikkeitä. Miksi teidän pitäisi luottaa nuoreen pojan kloppiin? Luottakaa sitten näihin laskelmiin:

Näin on tehty.
Tässä ollaan.
Näin tulee tapahtumaan, jos emme tee mitään.
Näin projekti pelastuu, jos teemme kuten ehdotan.

Tällä läpinäkyvyydellä sain asiakkaan luottamaan projektiin ja sen päällikköön. Epäonnistumisten ja virheiden myöntäminen on jokaiselle vaikeaa, mutta se vapauttaa. Kuinka muuten voi asiakas ymmärtää tavoiteltujen voittojen arvoa, jos hän ei näe niitä haasteita mitä joudumme kampeamaan. Uskalsin kertoa kiusalliset asiat ja vaikeimmasta projektistani tuli suurin voittoni.

Miksi tämä oli kiehtova esimerkki mistä kertoa kilpailussa? Käyttäen allegoriaa; enää eivät kiinnosta TV:ssä seikkailusarjat missä sankarit valkoisissa voittavat ennalta-arvattavasti pahikset mustissa. Nyt kiinnostaa Game of Thrones. Se tarina missä realismi jyrää, kaikki ei aina pääty hyvin ja katharsis saavutetaan katkeran suloisesti. Se kiinnostaa ja se kannattaa kertoa. Change the game.

Mutta kuten Game of Thronesin sankari Robb Stark, täytyy minun osoittaa olevani kruunun arvoinen nuorekkuudestani huolimatta. Täytyy osoittaa, ettei kokemus ole vakuus viisaudesta, kuten ei ikä takaa kokemusta. Muutamat voittoni eivät vielä ole paljon, mutta ovat parempia kuin muutama tappio. Toisin kuin Robb, täytyy minun nyt olla sanani arvoinen, jos haluan olla vuoden nuori projektipäällikkö.

Jaa tämä artikkeli:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Google+:ssa Jaa Pintrestissä Jaa LinkedIn:issä
Julkaistu kohteessa Ihmiset, Sovelluskehitys Merkitty: , , ,

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>