Tulevaisuus on jo täällä

Vuonna 2055 olen varmuudella joko mullan alla tai vanhus. Vanhuksena olen myös kenties jo hieman raihnainen.

Asun kotona, mutta olen palvelukeskuksen tarkassa valvonnassa. Aamuvirkkuna herään jo kukonlaulun aikaan (sanonta muinaiselta 1900-luvulta, jolloin kukkoja esiintyi maatiloilla). Jos jonain aamuna satun nukkumaan normaalia pidempään, saan siitä heti palautetta. Sekä sängyn että lattian anturit rekisteröivät liikkeeni tarkasti ja pienimmästäkin poikkeamasta lähtee ilmoitus palvelukeskukseen. Kun otin palvelun käyttöön, sain muutaman kerran tylyn herätyksen juuri kesken makeimpien aamu-unieni. Nyt toleranssit on säädetty kohdilleen, ja saan häiriintymättä nukkua rauhassa, kunhan herättyäni kuittaan ilmoitukset pois.

Kun köpöttelen asuntoni päiväoleskelutilaan, kotini Viihde-keskus käynnistyy automaattisesti. Vuonna 2015 isolta tuntunut 55-tuuman televisio kalpenee tämän koko seinän kokoisen näkymän edessä. Esivalintani perusteella seinällä on yhdeksän erikokoista ruutua. Keskellä näkyy isossa ruudussa päivän pääuutiset. Vasemmassa sivussa on listattuna päivän muistilista. Tänään on ohjelmassa muun muassa terveystarkastus. Yläreunaa täyttää useampi pieni ruutu, joista osassa näkyy kuvaa, osa on vielä pimeinä. Ulkomailla asustavan tyttärentyttären keittiössä näkyy perhe istuvan illallispöydän ääressä. Vilkutan heille, mutta en laita ääniä päälle. Ennen aamukahvia en jaksa jutella. Seinän oikeassa reunassa voin seurata muutaman valikoidun ystäväni tilaa. Kaikki vaikuttavat olevan vielä sikeästi unten mailla.

Alareunasta tarkistan tuoreet tilastoni. Älyvuoteeni mittareiden mukaan olen nukkunut riittävästi. Verenpaine ja verensokeri ovat sallituissa lukemissa. Ohjelma suosittaa minulle kevyttä ulkoilua aamupalan jälkeen, sillä sääkin on vallan mainio. Saan siitä hieman punaa poskiin terveystarkastukseen. Kuittaan lukemat, jolloin tietoni välittyvät palvelukeskukseen, samoin kuin tieto siitä, että olen hereillä ja kunnossa. Vaikka palvelukeskuksen komeat nuoret miehet ovatkin aina ilo vanhuksen silmille, en tänä aamuna ota näköyhteyttä sinne.

Aamupalan, kävelylenkin ja lounaan jälkeen otan vastaan ruokakaupan lähetin, joka täydentää sekä jääkaappini että ateria-automaatin. Jääkaappi on lähettänyt kauppalistan puuttuvista tuotteista edellisenä iltana. Miehellä on nimipäivät huomenna, joten olin lisännyt listaan muutamia ylimääräisiä herkkuja.

Sitten onkin terveystarkastuksen aika. Asetun sensorituoliin Viihde-keskukseni ääreen ja aktivoin yhteyden. Sairaanhoitajan työpiste ilmaantuu seinälleni lähes saman tien. Kaikki mittatulokseni ovat hoitajan käytettävissä ja sensorituolilla niitä saadaan tarvittaessa lisää reaaliaikaisesti. Hetkeä myöhemmin myös lääkäri liittyy seuraamme. Kaikki hyvin, ikäisekseni olen kuitenkin varsin vetreä ja muistikin vielä pelaa. Reseptit uusitaan, ja lääkkeet toimitetaan kotiin seuraavan ruokalähetin mukana. Kiitän, suljen yhteyden ja siirryn iltapäiväkahville. Seinänäyttöön valitsen sudokun. Jättimäiset numerot erottaa heikommillakin silmillä.

Osa vanhuuden visioni palveluita on totta ja mahdollisia jo nyt. Osa toteutuu lähivuosina. Ruotsissa on juuri avattu ensimmäinen netin kautta toimiva terveyskeskus. Appelsiinin kehittämä Etämittaus-sovellus tarjoaa jo nyt potilaalle mahdollisuuden seurata terveydentilaa kotonaan, ja lähettää tietoja hoitohenkilökunnalle.

Vuosikymmenten päästä maailma on tosiasiassa sellainen, ettei sitä vielä osaa kuvitellakaan. Voihan myös olla, että majailen erakkona erämaamökissä kaukana kaikista nettiyhteyksistä. Nähtäväksi jää.

 

 

 

 

Jaa tämä artikkeli:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Google+:ssa Jaa Pintrestissä Jaa LinkedIn:issä
Julkaistu kohteessa Trendit ja innovaatiot Merkitty: ,

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>