Kympillä Nizzaan – ja muita virtuaalimatkoja

Sightseeing-bussissa

Nousen kiertoajelubussiin ja kapuan sen toiseen kerrokseen. Tietenkin sightseeing pitää kokea ulkoilmassa, varsinkin kun nyt ei ole säästä huolta. Työnnän korvanapin korvaani ja valitsen oikeankielisen kanavan. Korvaani tulvahtaa väliaikamusiikin pimputusta. Pian bussi kuitenkin lähtee liikkeelle – tai siltä se tuntuu – ja kuulokkeesta alkaa kantautua oppaan puhetta. San Franciscon maisemat vilahtavat ohi. Lämmin tuuli puhaltaa vasten kasvoja.

Kahden tunnin kierros kaupungissa tuntuu kovin aidolta. Vaan ei ole. Oikeasti istun bussisimulaattorissa huoneessa, jonka seinät ovat joka puolelta videoruutua. Olisin voinut valita matkakohteekseni minkä muun suurkaupungin tahansa, mutta päätin nyt aloittaa kokeilut tästä.

Rantalomalla

Makaan rantatuolissa hyvää kirjaa lueskellen. Meren aallot liplattavat rantaan, lähes varpaisiini yltäen. Jotkut uivat, jotkut rakentavat hiekkalinnoja. Palmut huojuvat kevyessä tuulessa, aurinko lämmittää.

Tuntuu kovin aidolta. Kunnes nostan katseeni suoraan ylöspäin ja näen kuvun katon korkeuksissa. En ole oikeasti Välimeren hiekkarannalla, vaan keskellä talvea keskellä Saksaa isoon kupuun rakennetussa tropiikissa.


Laskettelemassa

Pakkasta on sopivat neljä astetta ja keli on hyvä. Ei sada lunta eikä tuule. Rinteet ovat hyvässä kunnossa, lunta riittää. Hieman lyhyitä rinteet ovat, mutta toisaalta niin ovat hissijonotkin, joten rinteitä ehtii laskea usein.

Ja kun tähän kylmään kyllästyy, riittää, että astuu ulos kauppakeskuksesta, jonka sisällä laskettelurinteet ovat. Ulkona paahtaa Dubain aurinko ja lämpötila kipuaa vuodenajasta riippuen vähintään kahteenkymmeneen asteeseen, keskikesällä yleisesti neljäänkymmeneen.

Rivieralla

Helsingin Sanomat kertoi kesäkuun lopussa sammattilaisessa hoivakodissa järjestetystä virtuaalimatkasta. Matkalle osallistujat istuivat mukavasti sohvalla ja seurasivat televisioruudun kautta reaaliaikaista opastusta Ranskan Antibesista. Osallistujilla oli mahdollisuus kysyä oppaalta, ja oppaan otsaan kiinnitetty videokamera välitti maiseman juuri niin kuin opaskin sen näki.

Virtuaalimatkailu on vielä alkutekijöissään, mutta valtavan potentiaalin kohde. Aito matkustaminen ei toivottavasti koskaan lopu, mutta se vie aikaa ja rahaa, ja energiaa. Kukapa ei olisi kävellyt jalkojaan puhki kaupunkilomalla tai käräyttänyt ihoaan etelän auringossa. Mitä aidomman tuntuiseksi virtuaalimatkat saadaan kehitettyä, sitä suositumpia niistä taatusti tulee.

Toisaalta digitaalisuudella voidaan parantaa matkustuskokemusta paikan päälläkin. Toivottavasti jonain päivänä voin mihin tahansa isompaan kaupunkiin mennessä aktivoida puhelimestani, että minua saa opastaa. Näin ympäri kaupunkia sijoitellut videoruudut tunnistavat minut ja lähestyessäni niitä ruutuun ilmestyy opas kertomaan kohteesta omalla kielelläni. Jos en haluakaan kuunnella oppaan jorinoita, voin sulkea ruudun tai vain jatkaa matkaa. Toisaalta voin myös hakea ruudun kautta lisätietoja.

Tulevaisuuden palveluja odotellessa keskityn nauttimaan Suomen kesästä, satoipa tai paistoipa. Hyvää kesää kaikille!

Jaa tämä artikkeli:

Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä Jaa Google+:ssa Jaa Pintrestissä Jaa LinkedIn:issä
Julkaistu kohteessa Ihmiset, Trendit ja innovaatiot Merkitty: ,

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>